Synttärihumua

No nyt on sitten lasissa 23 vuotta. Tänä vuonna ei kuitenkaan tullut sitä tavallista ”Apua OIKEESTI en voi olla näin vanha, en ole saavuttanut MITÄÄN elämässä” paniikkikohtausta, liekö johtuvan Espanjan rennosta ilmapiiristä vai henkisestä kasvusta.

Anyhow, koska syntymäpäiväni oli tällä kertaa maailman huonoimpana päivänä, tiistaina, luvassa oli pienimuotoiset illanistujaiset lähimpien ystävien kanssa. Ohjelmassa tortilloja, kuohuviiniä ja juhlan laadun huomioiden tietenkin home made mariannekarkkirouhe-juustokakku (oikein aidoin suomalaisin salakuljetetuin aineksin).

Kakun esivalmistelut alkoivat irtopohjavuoan metsästyksellä. Tehtävä osoittautui arvioitua hankalammaksi ja tuntien etsimisen jälkeen lopulta seisoin kassalla 19,19 e maksava kakkuvuoka kädessäni. Paras kyllä tulla ihan h*lvetin hyvä kakku. Vuoan jälkeen puutuikin sitten enää kulho, sähkövatkain, mittalasi ja uuni. Kaikki muut paitsi sähkövatkain ratkesi suomalaisella luovuudella, ja koska vuoka oli jo maksanut omaisuuden päätin turvautua vanhaan kunnon käsivispilään – big mistake. Kermavaahto vs. Madde 100-0. Suureksi mysteeriksi jäi, miten kermavaahtoa on saatu aikaiseksi ennen sähkön keksimistä.

Kaikesta hiestä ja tuskasta (ja kramppaavasta kainalosta?!) huolimatta kakusta tuli kuitenkin ihan kakun näköinen ja maku oli mitä mainioin.

Ps. Pahoittelen fontin ja sen koon mielivaltaista vaihtumista tässä ja edelisessä postauksessa... Not my fault, blaim the program.