Synttärihumua

No nyt on sitten lasissa 23 vuotta. Tänä vuonna ei kuitenkaan tullut sitä tavallista ”Apua OIKEESTI en voi olla näin vanha, en ole saavuttanut MITÄÄN elämässä” paniikkikohtausta, liekö johtuvan Espanjan rennosta ilmapiiristä vai henkisestä kasvusta.

Anyhow, koska syntymäpäiväni oli tällä kertaa maailman huonoimpana päivänä, tiistaina, luvassa oli pienimuotoiset illanistujaiset lähimpien ystävien kanssa. Ohjelmassa tortilloja, kuohuviiniä ja juhlan laadun huomioiden tietenkin home made mariannekarkkirouhe-juustokakku (oikein aidoin suomalaisin salakuljetetuin aineksin).

Kakun esivalmistelut alkoivat irtopohjavuoan metsästyksellä. Tehtävä osoittautui arvioitua hankalammaksi ja tuntien etsimisen jälkeen lopulta seisoin kassalla 19,19 e maksava kakkuvuoka kädessäni. Paras kyllä tulla ihan h*lvetin hyvä kakku. Vuoan jälkeen puutuikin sitten enää kulho, sähkövatkain, mittalasi ja uuni. Kaikki muut paitsi sähkövatkain ratkesi suomalaisella luovuudella, ja koska vuoka oli jo maksanut omaisuuden päätin turvautua vanhaan kunnon käsivispilään – big mistake. Kermavaahto vs. Madde 100-0. Suureksi mysteeriksi jäi, miten kermavaahtoa on saatu aikaiseksi ennen sähkön keksimistä.

Kaikesta hiestä ja tuskasta (ja kramppaavasta kainalosta?!) huolimatta kakusta tuli kuitenkin ihan kakun näköinen ja maku oli mitä mainioin.

Ps. Pahoittelen fontin ja sen koon mielivaltaista vaihtumista tässä ja edelisessä postauksessa... Not my fault, blaim the program.

Las Fallas de Valencia

Nyt on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin viime postauksesta. Ei huolta, sillä mitään mainittavaa ei ole kuitenkaan päässyt sillä välin tapahtumaan. Ja koska internetyhteydelläni on oma tahto, ei kuulumisia pääse edes kirjoittamaan silloin kuin aikaa ja intoa löytyisi.

No kuitenkin, päästäkseni päivän aiheeseen.. Kävin perjantaina kääntymässä hieman isomman skaalan karnevaaleissa Valenciassa, jonne yliopisto oli ystävällisesti järjestänyt päiväreissun (kirjaimellisesti hereillä oltiin sitten 24h..) En kuitenkaan valita, sillä kokemus oli ehdottomasti menetettyjen yöunien ja selkäkipujen veroinen.

Las Fallas on about koko maaliskuun kestävä rieha, johon sisältyy jos jonninmoista ohjelmaa. Tapahtuman ydinolemus on hieman hankala (ja pitkäveteinen) selittää, joten asiasta aidosti kiinnostuneet voivat hankkia vastauksen googlesta. Pääpirteissään perjantai kuitenkin koostui ilotulituksista, paraateista ja ilta huipentui valtavien taidefiguurien polttoon. Koko kaupunki oli suljettu vuorokaudeksi liikenteeltä (näin vain Espanjassa) ja kadut oli täytetty erilaisin kojuin ja esityksin. Väenpaljous ja tungos oli käsittämätön, melu vielä käsittämättömämpi ja tulet olivat jotain epätodellista.




Itse tapahtuma ja sen turvajärjestelyt rikkoivat varmasti kaikkia EU:n säännöksiä, mutta jälleen kerran voi vaan todeta, että vain Espanjassa. Kaikki tuleen sytytettävät monumentit olivat kapeissa risteyksissä ja yleisö pääsi lähes kosketusetäisyydelle. Liekkien suuntaan kontrolloitiin vesisuihkuilla, joita suunnattiin myös viereisten talojen seinään ja sähkölinjoille (en oikeasti käsitä miten voi olla polttamatta koko kaupunkia sytyttämällä jättimäisiä kokkoja aivan käsittämättömiin paikkoihin…)

Taideteokset päivällä....

ja illalla.

Kaiken kaikkiaan en ole eläissäni nähnyt tulta ja ilotulitulitteita käsiteltävän noin varomattomasti, ja kaverin kanssa mietittiinkin, että voi kun vaan äiti ja isi tietäisi missä me ollaan…