Marokko vol. 2: Essaouira

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli lähteä Essaouiran rantakaupunkiin torstaina. Mutta kun on minä kyseessä, harvoin asiat menee niin kuin on alunperin tarkoitus :) Kuulimme, että paras tapa matkustaa kyseiseen kohteeseen on bussiyhtiö Supratourilla, joka veloittaa vajaan kolmen tunnin matkasta vain kuutisen euroa. Aikataulujen selville saaminen olikin sitten jo toinen juttu. Yhteys internettiin saatiin kivikautisella modeemilla cyberkahvilassa (kuka käyttää enää tuota sanaa?!), mutta tottakai yhtiön sivut olivat arabiksi tai ranskaksi. Ja valitettavastu kumpikaan kieli ei ole aivan hallussa. Oman haasteensa hommaan toi arabinkielinen näppäimistö, jolla kirjottaminen oli täysin saattumanvaraista (eurooppalaiset kirjaimet oli kulunueet näippäimistöstä pois, joten kirjaimet piti etsiä kokeilemalla.. eikä auttanut että sanat ilmeistyvät näyttölle oikealta vasemmalle, eikä normaaleista välimerkeistä ollut tietoakaan...) Aikataulut löytyivät kuitenkin tuurilla, mutta jossain päivän mittaan lähtöaika siirtyin meidän päässä tunnilla eteenpäin. Ei sitten ihan ehditty siihen bussiin. No mutta onneksi perjantaina oli uusi päivä.

Paikallisessa soukissa oli huomattavasti rauhallisenpi meininki kuin Marrakeshissa.

Essaouira oli jotain niin rauhallista meluisan Marrakeshin jälkeen. Mitään konkreettista nähtävää koko kapungissahan ei ollut, joten keskityimme enemmän aruingosta ja viinistä nauttimiseen.(Marraskehissa oli täysin mahdotonta päästä käsiksi alkoholiin, joten olin varsin innoissani tuosta jälkimmäisestä. Espanjalaistunut kehoni nimittäin tarvitsee aika ajoin sivistyneen naukkauksen vinettoa...)

Bussi täytti mainiosti länsimaiset matkustusstandardit.

Kun taas levähdyspaikan WC:t eivät. Missä on ABC kun sitä tarvitaan?!

Pieni haittapuoli Essaouiran visiitin siirtymisellä oli se, että olimme vielä siellä lauantaina, siis samana päivänä kuin lentomme starttasi Marraskehista. Täpärällehän se taas tietysti meni (johtuen neljästä passintarkastuksesta, maastapostumispapereiden täyttämisestä ja Tobiaksen pakkomielteestä hankkia marokkolaista tupakkaa tax-freestä) ja parivaljakko Komu-Fisher saapui portille viimoisina. Taas.

Loppukevennykseksi vielä random kuva ylensyöneestä superlokista, joka vaani mun aamupalaa ihan kärppänä...