Okei, aloitetaan alusta. Missään ei teitenkään mainittu, että hostelli sijaitsee venäläisen yökerhon yläkerrassa, josta johtuen oviaukko oli mahdotonta paikallistaa saapuessa, sillä jono kulki suoraan sen edestä. Kun oikea osoite sitten vihdoin löytyi, portsareiden ja vihellysten saattelemana, oven avasi mies kalsareissa. Ja sen enempää omistajalla ei sitten koko aikana housuja jalassa nähty. Niin tosiaan, hostelli oli normaalia suurempi kerrostaloasunto. Jossa omistaja itsekkin asui. Ja kulki kalsareissaan. Aina. Päivin ja öin. Varsin outoa.
Onneksi, meidän huone oli sisäpihalle päin - sääliksi kävi niitä jotka eivät olleen yhtä onnekkaita (esimerkiksi aina toiselle puolelle vessaan mentäessä tuntui kuin olisi astellut suoraan klubille sisään..) Huoneessa ei sinäsä ollut edes mitään vikaa. Paitsi, että se oli kuin asuisi iglussa. Mutta se on aika normaalia täällä päin. Lämmitys on täysin vieras termi. Eniten päänvaivaa tuotti itse hostelliin sisälle pääsy. Kun ensin oli kaivautunut yökerhoon jonottavien humalaisten läpi, oli aika ottaa esille avainnippu. Kolme ovea. Kolme avainta. Ja kaikki näyttää ihan täysin samoilta. ?!? Yön pikkutunneilla kun sitten tökittiin niitä joka perin jokaiseen lukkoon meinas huumori loppua. Avainkortti, oisko mitään?
Eli jos haluatte halvan, mutta eksoottisen kokemuksen, Maddes Adverntures suosittelee lämpimästi Panizo hostellia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti