Kyllä sielu lepää Granadassa

Kotona ollaan. Viikonlopun kokonaissaldo: kymmenen tuntia bussissa istumista, kaksi ravintolaillallista, liikaa valkoviiniä, hotelliaamiainen (jonka aikana yritin uskotella itselleni, että kolmen `dallaspullan´ syöminen aamiaisella on täysin hyväksyttävää) ja kaksi vaahtokylpyä. Not bad. Tosin ehkä aikaisemmistakin postauksista on saattanut välittyä negatiivinen suhtautumiseni espanjalaiseen bussi/junamatkailukulttuuriin, ja eipä tuo käsitys vielä tälläkään reissulla muuttunut. Jostain syystä se koko v*tun bussin ainut hullu istuu aina mun vieressä. Tällä kertaa se oli ottanut hieman liian hyvin syöneen intialaisen miehen muodon. Sinänsä itsekseen puhuminen ei mun häiritse - mutta sitten kun yritetään kurkotella kohti niitä palmun oksia, jotka ovan ulkopuolella, loppuu multa ymmärrys.

Muuten matka oli varsin ihana ja rentouttava - juuri niin kuin pitkin. Nyt jaksaa sitten opiskella aaaahkerasti keskiviikoiseen espanjan tentiin. Tai siis kaiken järjen mukaan pitäs jaksaa. Tällä hetkellä enemmän houkuttaa pöydällä nököttävä omenapiirakkapala ja teekuppi.

Suomalaisten ei pitäisi palella

Valitan tasaiseen tahtiin täkäläisille ystävilleni, kuinka kylmä asunnossani on. Yöllä sujautan legginssien päälle collegehousut, yläosaksi kaksi paitaa ja varpaisiin villasukat. Ja olo on tukala kuin eskimolla. Ja silti paleltaa niin, että hengitys melkein höyryää. Sympatiat ei kuitenkaan ole puolellani, sillä olenhan suomalainen! Kyllä pohjoisen kansan olisi pitänyt tottua kylmään arkitsten tuulten puhaltaessa. No joo tavallaan, kyllähän minä olen kylmään tottunut, mutta en sisätiloissa. Suomessa kun tunnettaan sanat eriste ja mikä tärkeintä, lämmitys.

Viikonloppu onneksi menee Granadassa. Hotellissa. Mikä tarkoittaa untuvapeittoja ja hotelliaamiaista - HAH! Ihanaa.


Lämmintä viikonloppua kaikille Suomeen! Oon ihan varma, että siellä ulkolämpötila on enemmän kuin mun huoneessa.

Panizo Hostal

Pakko avautua vielä hiukkasen Madridin matkasta, tai siis tarkemmin siitä maailman kummallisimmasta hostellista. Olishan se tietty pitänyt jo varatessa tajuta, että jos kolmen hengen yksityinen huone maksaa 56 euroa neljältä yöltä, täytyy siinä olla jotain vialla.

Okei, aloitetaan alusta. Missään ei teitenkään mainittu, että hostelli sijaitsee venäläisen yökerhon yläkerrassa, josta johtuen oviaukko oli mahdotonta paikallistaa saapuessa, sillä jono kulki suoraan sen edestä. Kun oikea osoite sitten vihdoin löytyi, portsareiden ja vihellysten saattelemana, oven avasi mies kalsareissa. Ja sen enempää omistajalla ei sitten koko aikana housuja jalassa nähty. Niin tosiaan, hostelli oli normaalia suurempi kerrostaloasunto. Jossa omistaja itsekkin asui. Ja kulki kalsareissaan. Aina. Päivin ja öin. Varsin outoa.




Onneksi, meidän huone oli sisäpihalle päin - sääliksi kävi niitä jotka eivät olleen yhtä onnekkaita (esimerkiksi aina toiselle puolelle vessaan mentäessä tuntui kuin olisi astellut suoraan klubille sisään..) Huoneessa ei sinäsä ollut edes mitään vikaa. Paitsi, että se oli kuin asuisi iglussa. Mutta se on aika normaalia täällä päin. Lämmitys on täysin vieras termi. Eniten päänvaivaa tuotti itse hostelliin sisälle pääsy. Kun ensin oli kaivautunut yökerhoon jonottavien humalaisten läpi, oli aika ottaa esille avainnippu. Kolme ovea. Kolme avainta. Ja kaikki näyttää ihan täysin samoilta. ?!? Yön pikkutunneilla kun sitten tökittiin niitä joka perin jokaiseen lukkoon meinas huumori loppua. Avainkortti, oisko mitään?



Eli jos haluatte halvan, mutta eksoottisen kokemuksen, Maddes Adverntures suosittelee lämpimästi Panizo hostellia!

Bad diet

Espanjan ruokakulttuuri on niin houkutteleva, että ulkona tulee syötyä aivan koko ajan. Valitettavasti olen huomannut sen vaikuttavan negtiivisella tavalla tilini saldoon, joten olen päättänyt vakaasti aloittaa taas ruuanlaiton. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa :) Alku ei ole kyllä ollut järin lupaava: Eilen söin ruuaksi spagettia ketsupilla (siis pelkkää spagettia..) ja tänään koulussa burgerin punertavalla pihvillä ja raa'alla kanamunalla. Enkä edes syö kanamunia. Huomenna ryhdistäydyn ja menen kauppaan ja ostan myös jotain muuta kuin banaania ja jogurttia. Ehkä jopa vihanneksia! Koska ainut vihreä mitä olen täällä nauttinut, on mojitoiden mintunlehdet, enkä oikeen usko, että niitä voidaan laskea mukaan. Raportoin edistymisestä!

Kisut Madridissa

Madrid, Madrid... Mitä siitä sanoisin. No, ainakin ehdottomasti paras paikka missä Madde+kokoonpano on käynyt sotkemassa.

Ensimmäiset nuuhkaisut Madridin jäätävää ilmaa sai tosin tytöt haluamaan seuraavalla paluulennolla suoraan takaisin kohti Alicanten aurinkoa. Ei siis kuitekaan menty.

Balleriinat paljaissa jaloissa eivät osoitautuneet ihan kuningasideaksi viiden asteen lämpötilassa, mutta akuutti kenkätarve korjautui nopeasti ensimmäisessä putiikissa. Tähän voisi tietenkin joku, joka on nähnyt kenkäkokoelmani kiemurtelevan pitkin eteisen ja makuuhuoneen seiniä, sanoa etten tarvitse enää yhtään paria, mutta nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Ehdottomasti. Ja jos buutsit irtoaa kolmella kympillä, porque no?!



Reippaalla retkeilymielellä mentiin päivästä toiseen, uni on täysin yliarvostettua. Perinteisten kuninkaanlinnojen ja muiden plazojen mukaan mahtui myös aimo annos kulttuuria - kerrankin. Prado (liikaa Jeesus aiheisia tauluja liian massiivisine kehyksineen liian pienessä tilassa) ja modernintaiteen museo Reina Sofia (täydellistä nykytaidetta, just the way I like it) tuli katsastettua, joista jälkimmäinen oli ehdoton suosikki.

Ison linnan olivat menneet rakentamaan

Illat luonnollisesti kului notkuessa tapasbaareissa. Ehdoton lemppari ajanviete koko Espanjassa. Lasi viiniä 1,50 e ja ilmainen tapas siihen sivuun - nam. Toki piti käydä klubitkin testaamassa, kun sinne asti oltiin kerta menty. Seitsemänkerroksinen yökerho täytti vaatimukset eikä 20 euron pääsymaksukaan enää punaistamattoa pitkin kävellessä häirinnyt. Juomien ostamisestakaan ei tarvitse vaaleahiuksisena huolehtia :) (onneks, nimittäin jos oikeen muistan, coca-colasta sai pulittaa kahdeksan euroa..)



Lemppari leopardikuvioinen villatakki jäi sille tielleen, joku ******** narikassa oli tietysti hävittänyt sen, ja totesivat sitten vaan, että ei mulla ollut mitään neuletta mukana. Joo. Lädin ihan vaan huvikseni yöhön pelkällä minimekolla. Ja tottakai, samana iltana, jouduin taskuvarkaiden uhriksi. Mitenkäs muuten. No idiootti onneks onnistui pöllimään vaan astmapiipun ja hydrokortisonin (jotka oli pienessä "lääkepussukassa" heti siinä kukkaron ja kännykän vieressä...). Mahtaa ärsyttää kun tajus sen.



No, mutta rapatessa roiskuu. Ja keväällä varmasti uudestaan! Lennot on melkeinpä ilmaisia ja matka-aika 45 minuuttia. Sen kestää jopa Ryanairilla.

Sunnuntaiaamut - katoava luonnonvara

Sunnuntaiaamu - tältä ne siis tuntuu, pitkästä aikaa. Sunnuntaiaamut kun tuppaa aina menemään täysin ohi lauantain iltariennoista johtuen. Mutta siis eilenpä oli ensimmäinen lauantai minkä olen viettänyt kotona Alicantessa asuessani! Ensimmäinen, kolmeen kuukauteen (ehkä oli ihan hyvä pitää pientä taukoa jo.. Tosin kaverit soitteli ja kyseli "Matja, is something wrong, are you sick?" Tähän väliin kerroin vain jääväni tänään kotiin. Siihen vastaus kuului: "Whats wrong with you, you can't just stay home, it's not normal.")
Äiti ja isi, voitte olla ylpeitä tyttärenne tahdonlujuudesta!

Ja nyt kun tätä aikaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa (koska olen hereillä ennen puolta päivää, normaalisti raotan simmuja siinä viiden aikaan illalla, suuntaan kebsulle kamujen kanssa ja meen takaisin nukkumaan..) päätin tehdä pienen kuvapostauksen pienestä kotikaupungistani.

So here you go, Alicante:

Kävelykatu, aka palmustreetti

Satamaa. Venepaikka kesäks irtoaa viidellätonnilla.

Alicanten linnoitus. Jotenkin tulee Kiinanmuuri mieleen. Pikkasen.

Ja sit sitä ei niin kaunista puolta: Madden kotikatu. Alicante (kuulema) on yksi Espanjan rumimmista kaupungeista. Ja se varmaan pitää paikkansa, jos ranta-aluetta ei lasketa mukaan. Mut kaikkeen tottuu.

Uudet tissit voi ostaa alle neljän tonnin! Ja kauneuskirurgisia sairaaloita on aivan joka ikisessä kulmassa.


Viehättävä vanhakaupunki.

Liikenneympyrä iltavalaistuksessa.

No niin. Nyt on kulutettu puolituntia. Mitä seuraavaksi?

EasyCut

Kolmen viikon miettimisen jälkeen vihdoin rohkaistuin ja suuntasin ystävättären kanssa kampaajalle. Olin pyöritellyt päässäni erilaisia kauhuskenaarioita , mitä vaaleille kutreilleni tapahtuisi espanjalaisen kampaajan käsittelyssä, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että keltaiset hiukset ovat mielekkäämmät kuin kurkkiva juurikasvu (ja ei, valitettavasti hiukseni eivät ole enää luonnostaan hehkuvan vaaleat.. vaan enemmänkin oikea sana väriä kuvaamaan on kuollut rotta?). Ja ainahan sitä voi ostaa pipon.

Kampaamoja on täällä kuin taskuvarkaita Barcelonassa, joten lottosimme ja jostain syystä valitsimme paikan nimeltä EasyCut. Kuulostaa luotettvalta ja ammattitaitoiselta. Fiksuna tyttönä en tietenkään opiskellut hiussanastoa etukäteen, mikä näin jälkkäteen mietittynä tuntuu hieman typerältä. Hoin kampaajalle psykoottisesti "valkoinen on parempi kuin keltainen" ja pointti meni perille. Lopputuloksen on aavistuksen vaaleammat hiukset, puolet halvemmalla mitä saa pulittaa Suomessa ja iloinen mieli.

Nyt ulkoiluttamaan uusia kutreja perinteisen lauantai fiestan merkeissä!

"If we don’t make it alive, well, it’s a hell of a good day to die"

Näin totesi äärimäisen uupunut tyttökolmikko Ryanairin vaappuessa Alicanten rantaviivan yllä. Mieleen hiipi epäilys kapteenin lentäjäntaidoista ja melkein teki mieli mennä tarjoamaan auttavaa kättä. Onneks kuitenkin selvittiin.

Lähtö hostellista kotia päin koitti aamulla kello kuusi. Takana nolla tuntia yöunia ja eilisen illan sotamaalaukset kasvoilla. Portilla oltiin aika lailla just eikä melkein, ihan julkkiksina aurinkolasit visusti silmillä. Oma sänky kutsui heti kotiovesta astuttua ja seuraavan kerran raotin silmiä puoli seitsemän aikaan illalla, vain huomatakseni kauhukseni alakerran kebebpaikan olevan suljettu. Oi miksi kaikista päivistä juuri tänään?!? Keitin sitten makaroonia ketsupilla. As usual. *&*%@*/¤*!

Luvassa tarkempaa selvitystä ihan järkyttävän upeesta Madridin matkasta hieman myöhemmin, nyt on paneuduttava pinoon erinäisiä rästihommia. Näin pääsee käymään, jos matkustaa viikossa neljä päivää.

Tytöt oli vielä alkumatkasta suhteellisen freesinä (ja ylivalottuneina).

Madde kuittaa.

Road trip sinne ja tänne

Lauantai hujahti ohi luokkaretken merkeissä. Kolmen tunnin yöunien jälkee oli mukava aloittaa 12 tunnin kiertomakta ympäri Alicanten provinssia. Menopelinä oli 20 hengen pikkubussi, kirjaimellisesti. Tunnelma oli suhteellisen tiivis ja ihan kaikki 176 senttiä jalkaa ei mahtunut omaan tilaansa, joten istuin matkan sivuttain.

Vuoristotiet aiheuttivat matkapahoinvointia koko takapenkin voimin, ja kilpailun "kuka oksentaa ensin" voitti hollantilainen poika melkein heti kilpailun julistamisen jälkeen. Vuoristotiet aiheuttivat matkustajien lisäksi myös ongelmia itse bussille. Tehot ei ihan riittänyt kaikkiin nousuihin, ja niinpä kuski kehotti kaikkia poistumaan ja kävelemään yhden nyppylän ylös, jonka jälkeen matka voi taas jatkua. Eipä oo enennen moista tapahtunut.

Maisemat olivat kuitenkin päätähuimaavia ja ohjelmassa ei ollut muuta kuin tunnelmasta nauttimista. Otettiin aurinko pienissä suojaisissa poukamissa ja pulahdetiin kristallinkirkkaaseen veteen. Iltapäiväälä nautittiin lahdenkupeessa sijaitsevassa ravintolassa merenantimista ja punaviinistä. Nam.

Hieman matkan kuvasaldoa:



Edustettuina Suomi, Hollanti, Slovenia, Kanada, USA, Norja, Venäjä ja tietenkin Saksa. Saksalaiset on muuten kaikkialla, ne on kuin virus.

Reissun jälkeen, kolmen tunnin yöunet sai täydennystä neljänkymmenen minuutin päikkäreillä, täytyi tietenkin lähteä katsomaan espanjalaista halloweenia. Ja pitkäkshän sekin meni :)

Tänään illalla lähdetään taas reissun, ylläri. Kulkuneuvona on onneksi lentokone. Ryanairin peltipurkit tuntuu ihan luksukselta ainakin näihin busseihin verrattuna.. Nyt siis valloituksen kohteena on Madrid. Siitä tulee huippu reissu!

Adios ja hasta luego!