Yhteen kaupunkiin on ahdettu niin paljon nähtävyyksiä, että oli turha edes yrittää vierailla niissä kaikissa. Niinpä päätettiin Eetun kanssa ottaa suhteellisen rennolla asenteella ja mennä mihin jalat vie. Jalat vaan valitettvasti vei liian kauas usemammankin kerran, sillä koko matkan teemana näytti olevan täysin järjettömät reittivalinnat. Josta johtuen tepstelimme pitkin Barcelonaa kilomoterikaupalla (ihan tosi, mulla tuli reiät upouusien kenkien pohjaan). Noh, kuten veikka sanoi, tulipa ainakin nähtyä koko kaupunki. Vinkkinä kuitenkin muille matkaajille: jos olet hankinut kartan, muista katsoa sitä.
Se pakollinen maisemakuva.
Tällä reisulla tapahtui myös jotain poikkeuksellista muihin verrattuna: ei syöty yhden yhtä mäkkärin euron juustopurilaista! Jotenkin ne on kuulunut oleellisesti reissueväisiin, mutta tällä kertaa päättiin syödä ihan oikeeta ruokaa vaihteeks.
Sitä kuuluisaa oikeaa ruokaa. Ja sangriakannu.Barcelonassa pakollisena nähtävyytenä on tietenkin Gaudin kummalliset arkkitehtuuriset ihmeet, joihin perehdytiin sunnntaina. Ensiksi vuorossa oli Park Güell, joka osoittautui oletettua pikkasen suuremmaksi. Käveltiin ylös ja alas vuorenrinteitä etsien epätoivoisesti ulospääsyä puistosta. Kun se löytyi, etsitiin epätoivoisesti metropysäkkiä. Se taas löytyi puolentoista kilometrin päästä. Koska tunti jos toinenkin vierähti edellämainituissa, ehdimme piipahtaa vain pikaisesti ihmettelemässä Sagrada Famíliaa.
Park Güell ja random turisteja.
Veikka vähän leijana.
Yli 100 vuotta rakennustyötä. Ja jatkuu.Syy kiireiseen aikatauluun oli tietty matkan ehdoton kohokohta: F.C. Barcelona vs. Zaragosa. Mutta siitä seuraavassa postauksessa! Nyt on ihan pakko ruveta kirjottaan sitä esseetä. Tosin ulkona on täysin pilvetön keli ja mittari näyttää +26. Voikohan läppärin ottaa rannalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti