Lähtö lähenee

Tänään aamulla kylmän suihkun alla seisoessani tajusin, että alkaen huomenna on luvassa kolme viikkoa lämpimiä suihkuja kotona Suomessa! Kuuma hyöryävä suihku on vain etäinen muisto mielessä (neljä kuukautta ilman), koska meidän hanastahan ei tietenkään tule mitään edes kaukaisesti kuumaa muistuttavaa. No mutta kuitenkin, siis, on aika kivaa tulla kotiin. Joulutunnelma on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän se löytyne Helsinki-Vantaalla viimeistään. Jees, nyt pakkaamaan. (Vähän viime tingassa, mutta kun eiliset läksiäiset loppu tänä aamuna noin kello yhdeksän, piti nukkua sitten koko päivä. Taas.)

Madde toivottaa rauhallista joulua!

Pieni muutos suunnitelmiin

Niin mä en sit tulekkaan jouluksi kotiin. En enää kun huomasin nuo naurettavat pakkasasteet. Miten on mahdollista että mittari valahtaa kymmenen astetta alaspäin just silloin kuin minä tulen sinne?!

Oikeesti.

Joulutunnelmaa á la Alicante

No nyt on kyllä ehkä maailmankaikkeuden rummimmat joulukoristeet löytynyt. Harmi vaan että ne saatuu koristamaan just mun kämppää.

Joulukuusi löysi sitten paikkansa jääkaapin päältä.

Kämppikset noita innolla laitteli pitkin poikin. Olivat kuulemma löytyneet chinashopista superedullisesti. Sen voin kyllä uskoa.

Joulubiitsi

Tänään on luonnollisesti vapaapäivä, koska huomenna on joku juhlapäivä (ja vapaapäivä). Mentiin siis satamaan kupposelle kahvia, josta matka jatkui jäätelötötterön kera rannalle. Jotenkin näinä päivinä sitä on vaan niin onnellinen siitä, että on just täällä just tällä hetkellä. Ah.





Tottakai rantsusta en sitten enää muistanut ottaa kuvia, mutta ylempänä muutama otos sataman terassilta,vierailevana tähtenä ystäväni Meli.

(Anteeksi oikeesti, että nää postaukset on koko ajan tällaista "HA-HAA, täällä on niin ihanaa ja lämmintä ja siellä ihan tyhmä keli. Mutta kun se on oikeastaan totta..)

Life is good

On se elämä vaan joskus epäreilua. Joulukuu menossa ja tässä mä istuskelen partsilla lukemassa uusimpia uutisia (mm. Rihannan selluliitista ja Botoxia laittaneista julkkiksista).

Mittarissa 22 plussaa. Mites siellä?

Ei joulua ilman Fazeria

Tämä 1. joulukuuta poikkesi monin tavoin edellisvuotisista. (Ja I know, tänään on jo 5. päivä, mutta ei oo vaan pystynyt venyyn postaamaan aikaisemmin..) Loska ja räntä on vaihtunut palmurantoihin ja leutoon säähän - näin suomalaisena on melkeimpä mahdotonta edes ymmärtää, että on joulukuu. Mutta onneksi jotkin asiat eivät koskaan muutu: posti nimittäin kiikutti kotiin Fazerin joulukalenterin. Se ainoan oikean suklaakalenterin, joka tekee joulun odotuksesta hieman mukavampaa (ja myöskin josta johtuen joulukuu on se ainoa kuukausi vuodessa, jolloin tiedän aina mikä päivämäärä on menossa). Kiitos äippä ja iskä, että jaksatte vieläkin ostaa mulle joka vuosi joulukalenterin <3



Kalenterin mukana tulleessa `saattokirjeessä´muistutettiin syömään vain yksi pala päivässä. Se toimi hyvin niin pitkän kuin keksin, että koska lähden kotosuomeen jo 18. päivä, voin huoletta syödä kaikki luukut, jotka jäävät tuon päivämäärän taakse :)

Kyllä sielu lepää Granadassa

Kotona ollaan. Viikonlopun kokonaissaldo: kymmenen tuntia bussissa istumista, kaksi ravintolaillallista, liikaa valkoviiniä, hotelliaamiainen (jonka aikana yritin uskotella itselleni, että kolmen `dallaspullan´ syöminen aamiaisella on täysin hyväksyttävää) ja kaksi vaahtokylpyä. Not bad. Tosin ehkä aikaisemmistakin postauksista on saattanut välittyä negatiivinen suhtautumiseni espanjalaiseen bussi/junamatkailukulttuuriin, ja eipä tuo käsitys vielä tälläkään reissulla muuttunut. Jostain syystä se koko v*tun bussin ainut hullu istuu aina mun vieressä. Tällä kertaa se oli ottanut hieman liian hyvin syöneen intialaisen miehen muodon. Sinänsä itsekseen puhuminen ei mun häiritse - mutta sitten kun yritetään kurkotella kohti niitä palmun oksia, jotka ovan ulkopuolella, loppuu multa ymmärrys.

Muuten matka oli varsin ihana ja rentouttava - juuri niin kuin pitkin. Nyt jaksaa sitten opiskella aaaahkerasti keskiviikoiseen espanjan tentiin. Tai siis kaiken järjen mukaan pitäs jaksaa. Tällä hetkellä enemmän houkuttaa pöydällä nököttävä omenapiirakkapala ja teekuppi.

Suomalaisten ei pitäisi palella

Valitan tasaiseen tahtiin täkäläisille ystävilleni, kuinka kylmä asunnossani on. Yöllä sujautan legginssien päälle collegehousut, yläosaksi kaksi paitaa ja varpaisiin villasukat. Ja olo on tukala kuin eskimolla. Ja silti paleltaa niin, että hengitys melkein höyryää. Sympatiat ei kuitenkaan ole puolellani, sillä olenhan suomalainen! Kyllä pohjoisen kansan olisi pitänyt tottua kylmään arkitsten tuulten puhaltaessa. No joo tavallaan, kyllähän minä olen kylmään tottunut, mutta en sisätiloissa. Suomessa kun tunnettaan sanat eriste ja mikä tärkeintä, lämmitys.

Viikonloppu onneksi menee Granadassa. Hotellissa. Mikä tarkoittaa untuvapeittoja ja hotelliaamiaista - HAH! Ihanaa.


Lämmintä viikonloppua kaikille Suomeen! Oon ihan varma, että siellä ulkolämpötila on enemmän kuin mun huoneessa.

Panizo Hostal

Pakko avautua vielä hiukkasen Madridin matkasta, tai siis tarkemmin siitä maailman kummallisimmasta hostellista. Olishan se tietty pitänyt jo varatessa tajuta, että jos kolmen hengen yksityinen huone maksaa 56 euroa neljältä yöltä, täytyy siinä olla jotain vialla.

Okei, aloitetaan alusta. Missään ei teitenkään mainittu, että hostelli sijaitsee venäläisen yökerhon yläkerrassa, josta johtuen oviaukko oli mahdotonta paikallistaa saapuessa, sillä jono kulki suoraan sen edestä. Kun oikea osoite sitten vihdoin löytyi, portsareiden ja vihellysten saattelemana, oven avasi mies kalsareissa. Ja sen enempää omistajalla ei sitten koko aikana housuja jalassa nähty. Niin tosiaan, hostelli oli normaalia suurempi kerrostaloasunto. Jossa omistaja itsekkin asui. Ja kulki kalsareissaan. Aina. Päivin ja öin. Varsin outoa.




Onneksi, meidän huone oli sisäpihalle päin - sääliksi kävi niitä jotka eivät olleen yhtä onnekkaita (esimerkiksi aina toiselle puolelle vessaan mentäessä tuntui kuin olisi astellut suoraan klubille sisään..) Huoneessa ei sinäsä ollut edes mitään vikaa. Paitsi, että se oli kuin asuisi iglussa. Mutta se on aika normaalia täällä päin. Lämmitys on täysin vieras termi. Eniten päänvaivaa tuotti itse hostelliin sisälle pääsy. Kun ensin oli kaivautunut yökerhoon jonottavien humalaisten läpi, oli aika ottaa esille avainnippu. Kolme ovea. Kolme avainta. Ja kaikki näyttää ihan täysin samoilta. ?!? Yön pikkutunneilla kun sitten tökittiin niitä joka perin jokaiseen lukkoon meinas huumori loppua. Avainkortti, oisko mitään?



Eli jos haluatte halvan, mutta eksoottisen kokemuksen, Maddes Adverntures suosittelee lämpimästi Panizo hostellia!

Bad diet

Espanjan ruokakulttuuri on niin houkutteleva, että ulkona tulee syötyä aivan koko ajan. Valitettavasti olen huomannut sen vaikuttavan negtiivisella tavalla tilini saldoon, joten olen päättänyt vakaasti aloittaa taas ruuanlaiton. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa :) Alku ei ole kyllä ollut järin lupaava: Eilen söin ruuaksi spagettia ketsupilla (siis pelkkää spagettia..) ja tänään koulussa burgerin punertavalla pihvillä ja raa'alla kanamunalla. Enkä edes syö kanamunia. Huomenna ryhdistäydyn ja menen kauppaan ja ostan myös jotain muuta kuin banaania ja jogurttia. Ehkä jopa vihanneksia! Koska ainut vihreä mitä olen täällä nauttinut, on mojitoiden mintunlehdet, enkä oikeen usko, että niitä voidaan laskea mukaan. Raportoin edistymisestä!

Kisut Madridissa

Madrid, Madrid... Mitä siitä sanoisin. No, ainakin ehdottomasti paras paikka missä Madde+kokoonpano on käynyt sotkemassa.

Ensimmäiset nuuhkaisut Madridin jäätävää ilmaa sai tosin tytöt haluamaan seuraavalla paluulennolla suoraan takaisin kohti Alicanten aurinkoa. Ei siis kuitekaan menty.

Balleriinat paljaissa jaloissa eivät osoitautuneet ihan kuningasideaksi viiden asteen lämpötilassa, mutta akuutti kenkätarve korjautui nopeasti ensimmäisessä putiikissa. Tähän voisi tietenkin joku, joka on nähnyt kenkäkokoelmani kiemurtelevan pitkin eteisen ja makuuhuoneen seiniä, sanoa etten tarvitse enää yhtään paria, mutta nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Ehdottomasti. Ja jos buutsit irtoaa kolmella kympillä, porque no?!



Reippaalla retkeilymielellä mentiin päivästä toiseen, uni on täysin yliarvostettua. Perinteisten kuninkaanlinnojen ja muiden plazojen mukaan mahtui myös aimo annos kulttuuria - kerrankin. Prado (liikaa Jeesus aiheisia tauluja liian massiivisine kehyksineen liian pienessä tilassa) ja modernintaiteen museo Reina Sofia (täydellistä nykytaidetta, just the way I like it) tuli katsastettua, joista jälkimmäinen oli ehdoton suosikki.

Ison linnan olivat menneet rakentamaan

Illat luonnollisesti kului notkuessa tapasbaareissa. Ehdoton lemppari ajanviete koko Espanjassa. Lasi viiniä 1,50 e ja ilmainen tapas siihen sivuun - nam. Toki piti käydä klubitkin testaamassa, kun sinne asti oltiin kerta menty. Seitsemänkerroksinen yökerho täytti vaatimukset eikä 20 euron pääsymaksukaan enää punaistamattoa pitkin kävellessä häirinnyt. Juomien ostamisestakaan ei tarvitse vaaleahiuksisena huolehtia :) (onneks, nimittäin jos oikeen muistan, coca-colasta sai pulittaa kahdeksan euroa..)



Lemppari leopardikuvioinen villatakki jäi sille tielleen, joku ******** narikassa oli tietysti hävittänyt sen, ja totesivat sitten vaan, että ei mulla ollut mitään neuletta mukana. Joo. Lädin ihan vaan huvikseni yöhön pelkällä minimekolla. Ja tottakai, samana iltana, jouduin taskuvarkaiden uhriksi. Mitenkäs muuten. No idiootti onneks onnistui pöllimään vaan astmapiipun ja hydrokortisonin (jotka oli pienessä "lääkepussukassa" heti siinä kukkaron ja kännykän vieressä...). Mahtaa ärsyttää kun tajus sen.



No, mutta rapatessa roiskuu. Ja keväällä varmasti uudestaan! Lennot on melkeinpä ilmaisia ja matka-aika 45 minuuttia. Sen kestää jopa Ryanairilla.

Sunnuntaiaamut - katoava luonnonvara

Sunnuntaiaamu - tältä ne siis tuntuu, pitkästä aikaa. Sunnuntaiaamut kun tuppaa aina menemään täysin ohi lauantain iltariennoista johtuen. Mutta siis eilenpä oli ensimmäinen lauantai minkä olen viettänyt kotona Alicantessa asuessani! Ensimmäinen, kolmeen kuukauteen (ehkä oli ihan hyvä pitää pientä taukoa jo.. Tosin kaverit soitteli ja kyseli "Matja, is something wrong, are you sick?" Tähän väliin kerroin vain jääväni tänään kotiin. Siihen vastaus kuului: "Whats wrong with you, you can't just stay home, it's not normal.")
Äiti ja isi, voitte olla ylpeitä tyttärenne tahdonlujuudesta!

Ja nyt kun tätä aikaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa (koska olen hereillä ennen puolta päivää, normaalisti raotan simmuja siinä viiden aikaan illalla, suuntaan kebsulle kamujen kanssa ja meen takaisin nukkumaan..) päätin tehdä pienen kuvapostauksen pienestä kotikaupungistani.

So here you go, Alicante:

Kävelykatu, aka palmustreetti

Satamaa. Venepaikka kesäks irtoaa viidellätonnilla.

Alicanten linnoitus. Jotenkin tulee Kiinanmuuri mieleen. Pikkasen.

Ja sit sitä ei niin kaunista puolta: Madden kotikatu. Alicante (kuulema) on yksi Espanjan rumimmista kaupungeista. Ja se varmaan pitää paikkansa, jos ranta-aluetta ei lasketa mukaan. Mut kaikkeen tottuu.

Uudet tissit voi ostaa alle neljän tonnin! Ja kauneuskirurgisia sairaaloita on aivan joka ikisessä kulmassa.


Viehättävä vanhakaupunki.

Liikenneympyrä iltavalaistuksessa.

No niin. Nyt on kulutettu puolituntia. Mitä seuraavaksi?

EasyCut

Kolmen viikon miettimisen jälkeen vihdoin rohkaistuin ja suuntasin ystävättären kanssa kampaajalle. Olin pyöritellyt päässäni erilaisia kauhuskenaarioita , mitä vaaleille kutreilleni tapahtuisi espanjalaisen kampaajan käsittelyssä, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että keltaiset hiukset ovat mielekkäämmät kuin kurkkiva juurikasvu (ja ei, valitettavasti hiukseni eivät ole enää luonnostaan hehkuvan vaaleat.. vaan enemmänkin oikea sana väriä kuvaamaan on kuollut rotta?). Ja ainahan sitä voi ostaa pipon.

Kampaamoja on täällä kuin taskuvarkaita Barcelonassa, joten lottosimme ja jostain syystä valitsimme paikan nimeltä EasyCut. Kuulostaa luotettvalta ja ammattitaitoiselta. Fiksuna tyttönä en tietenkään opiskellut hiussanastoa etukäteen, mikä näin jälkkäteen mietittynä tuntuu hieman typerältä. Hoin kampaajalle psykoottisesti "valkoinen on parempi kuin keltainen" ja pointti meni perille. Lopputuloksen on aavistuksen vaaleammat hiukset, puolet halvemmalla mitä saa pulittaa Suomessa ja iloinen mieli.

Nyt ulkoiluttamaan uusia kutreja perinteisen lauantai fiestan merkeissä!

"If we don’t make it alive, well, it’s a hell of a good day to die"

Näin totesi äärimäisen uupunut tyttökolmikko Ryanairin vaappuessa Alicanten rantaviivan yllä. Mieleen hiipi epäilys kapteenin lentäjäntaidoista ja melkein teki mieli mennä tarjoamaan auttavaa kättä. Onneks kuitenkin selvittiin.

Lähtö hostellista kotia päin koitti aamulla kello kuusi. Takana nolla tuntia yöunia ja eilisen illan sotamaalaukset kasvoilla. Portilla oltiin aika lailla just eikä melkein, ihan julkkiksina aurinkolasit visusti silmillä. Oma sänky kutsui heti kotiovesta astuttua ja seuraavan kerran raotin silmiä puoli seitsemän aikaan illalla, vain huomatakseni kauhukseni alakerran kebebpaikan olevan suljettu. Oi miksi kaikista päivistä juuri tänään?!? Keitin sitten makaroonia ketsupilla. As usual. *&*%@*/¤*!

Luvassa tarkempaa selvitystä ihan järkyttävän upeesta Madridin matkasta hieman myöhemmin, nyt on paneuduttava pinoon erinäisiä rästihommia. Näin pääsee käymään, jos matkustaa viikossa neljä päivää.

Tytöt oli vielä alkumatkasta suhteellisen freesinä (ja ylivalottuneina).

Madde kuittaa.

Road trip sinne ja tänne

Lauantai hujahti ohi luokkaretken merkeissä. Kolmen tunnin yöunien jälkee oli mukava aloittaa 12 tunnin kiertomakta ympäri Alicanten provinssia. Menopelinä oli 20 hengen pikkubussi, kirjaimellisesti. Tunnelma oli suhteellisen tiivis ja ihan kaikki 176 senttiä jalkaa ei mahtunut omaan tilaansa, joten istuin matkan sivuttain.

Vuoristotiet aiheuttivat matkapahoinvointia koko takapenkin voimin, ja kilpailun "kuka oksentaa ensin" voitti hollantilainen poika melkein heti kilpailun julistamisen jälkeen. Vuoristotiet aiheuttivat matkustajien lisäksi myös ongelmia itse bussille. Tehot ei ihan riittänyt kaikkiin nousuihin, ja niinpä kuski kehotti kaikkia poistumaan ja kävelemään yhden nyppylän ylös, jonka jälkeen matka voi taas jatkua. Eipä oo enennen moista tapahtunut.

Maisemat olivat kuitenkin päätähuimaavia ja ohjelmassa ei ollut muuta kuin tunnelmasta nauttimista. Otettiin aurinko pienissä suojaisissa poukamissa ja pulahdetiin kristallinkirkkaaseen veteen. Iltapäiväälä nautittiin lahdenkupeessa sijaitsevassa ravintolassa merenantimista ja punaviinistä. Nam.

Hieman matkan kuvasaldoa:



Edustettuina Suomi, Hollanti, Slovenia, Kanada, USA, Norja, Venäjä ja tietenkin Saksa. Saksalaiset on muuten kaikkialla, ne on kuin virus.

Reissun jälkeen, kolmen tunnin yöunet sai täydennystä neljänkymmenen minuutin päikkäreillä, täytyi tietenkin lähteä katsomaan espanjalaista halloweenia. Ja pitkäkshän sekin meni :)

Tänään illalla lähdetään taas reissun, ylläri. Kulkuneuvona on onneksi lentokone. Ryanairin peltipurkit tuntuu ihan luksukselta ainakin näihin busseihin verrattuna.. Nyt siis valloituksen kohteena on Madrid. Siitä tulee huippu reissu!

Adios ja hasta luego!

Helmi ilta

Okei. Nyt mä oon kirjoittanut yhden lauseen sitä esseetä. Ja senkin kopioin yrityksen omilta sivuilta. Ja syönyt kolme sulkaavanukasta. Ehkä siis on aika tunnustaa, ettei tästä nyt vaan tuu yhtään mitään tänään :) Joten tässä jatkopostaus edelliseen..

F.C. Barcelona vs. Zargosa. Camp Nou. Yksi jalkapallosta kiinnostunut ja yksi lähinnä pelaajista kiinnostunut. Siinä eväät aika hienoon iltaan. Ja Barcan murskavoitto 6-1.

Paikatkin oli sen verran makoisat, että nähtiin selvästi ne ravihevosten reidet kirmaamassa pitkin nurmikenttää. Ja Zlatan. Tarviiko tästä muuta enää sanoo?

Tais olla hymy herkässä pikkuveikallakin. Huomatkaa myös asiaankuuluvat oheistuotteet.

Camp Noun valtias.

Joku muukin on lähtenyt käymään (80 000 muuta, jos ollaan tarkkoja).

Ehdottomasti illan paras otos.

Nyt yritän keskittyy kouluhommiin. Tosin huoneen vois siivota, käydä kaupassa.. Äh. Luovutan.

Barcelona kävellen

Vihdoin on löytynyt aikaa raportoida viimeisimmästä seikkailusta (tai no oikeestaan oon kirjoittamassa esseetä kouluun, mut blogin kirjoittaminen on huomattavasti mielekkäämpää..). Anyway, Barcelona oli ihan mieletön! Jopa sen koko viiden tunnin junamatkan arvoinen (ja arvatkaa missä se koko junan ainoa hullu istui? Mun selän takana. Parikymppinen satakiloinen ADHD, joka yritti laittaa järkyttävän kokoisen matkalaukun mun pään yläpuolelle matkan ajaks. Turvallista ja silleen. Mahtuhan se siihen puoliks, ja kun ilmaisin tyytymättömyyteni asiaan, jätti murahteli jotain ja lähti viskoon laukkuu ympäri junaa. Okei.)

Yhteen kaupunkiin on ahdettu niin paljon nähtävyyksiä, että oli turha edes yrittää vierailla niissä kaikissa. Niinpä päätettiin Eetun kanssa ottaa suhteellisen rennolla asenteella ja mennä mihin jalat vie. Jalat vaan valitettvasti vei liian kauas usemammankin kerran, sillä koko matkan teemana näytti olevan täysin järjettömät reittivalinnat. Josta johtuen tepstelimme pitkin Barcelonaa kilomoterikaupalla (ihan tosi, mulla tuli reiät upouusien kenkien pohjaan). Noh, kuten veikka sanoi, tulipa ainakin nähtyä koko kaupunki. Vinkkinä kuitenkin muille matkaajille: jos olet hankinut kartan, muista katsoa sitä.

Se pakollinen maisemakuva.

Tällä reisulla tapahtui myös jotain poikkeuksellista muihin verrattuna: ei syöty yhden yhtä mäkkärin euron juustopurilaista! Jotenkin ne on kuulunut oleellisesti reissueväisiin, mutta tällä kertaa päättiin syödä ihan oikeeta ruokaa vaihteeks.

Sitä kuuluisaa oikeaa ruokaa. Ja sangriakannu.

Barcelonassa pakollisena nähtävyytenä on tietenkin Gaudin kummalliset arkkitehtuuriset ihmeet, joihin perehdytiin sunnntaina. Ensiksi vuorossa oli Park Güell, joka osoittautui oletettua pikkasen suuremmaksi. Käveltiin ylös ja alas vuorenrinteitä etsien epätoivoisesti ulospääsyä puistosta. Kun se löytyi, etsitiin epätoivoisesti metropysäkkiä. Se taas löytyi puolentoista kilometrin päästä. Koska tunti jos toinenkin vierähti edellämainituissa, ehdimme piipahtaa vain pikaisesti ihmettelemässä Sagrada Famíliaa.

Park Güell ja random turisteja.

Veikka vähän leijana.

Yli 100 vuotta rakennustyötä. Ja jatkuu.

Syy kiireiseen aikatauluun oli tietty matkan ehdoton kohokohta: F.C. Barcelona vs. Zaragosa. Mutta siitä seuraavassa postauksessa! Nyt on ihan pakko ruveta kirjottaan sitä esseetä. Tosin ulkona on täysin pilvetön keli ja mittari näyttää +26. Voikohan läppärin ottaa rannalle?

Pitkä kuuma kesä

No nyt se on sitten kai saapunut talvi myös näille aurinkorannoille. Mikä siis tarkoittaa, että keskilämpötila on suunnilleen 23 astetta. Joo joo, ei kuulosta kovin kylmältä kotosuomeen verrattuna, mutta täällä se tarkoittaa, että aamulla ja illalla on jo käytettävä pitkähihaista. Huoh. Myös rusketus on alkanut hiipua hitaasti, mutta varmasti. Yritettiin käydä hieman käristymässä biitsillä eilen, mutta hiekkamyrkyjen takia kokemus ei ollut mitenkään miellyttävä ja päätettiinkin luovuttaa puolen tunnin jälkeen. Kotiinviemisiksi olikin sitten kilo hiekkaa suussa ja vaatteissa. Noh, onneksi viikonlopuksi on luvattu enemmän aurinkoa!

Tässä vielä muutama kullanarvoinene ja lähes julkaisukelvoton otos Valencian reissulta:

Kun sanon, että kastuin kaatosateen takia niin se todellakin tarkoittaa että kastuin. Uitettu koira taitaa olla se osuvin ilmaisu.

Mukavan kuuloinen ravintola :D

Huomenna on taas aika vaihteeksi sanoa heipat Alicantelle ja tämänkertainen matkakohde onkin Barcelona! Not bad. Luvassa on myös jalipeli F.C. Barcelona vs. Zaragosa. Not bad at all.

Zlatan, hold on (and take your shirt off), here I come!

Kolmen katkaravun illallinen

Viikonloppu vierähti Valenciassa. 90 eurolla sai dieselillä käyvän koppimopon käyttöön, johon ihme kyllä, koko neljän hengen sekalainen kokoonpanomme mahtui. Vaikka menopeli omasi golfauton kiihtyvyyden, paljastui siitä uusia ulottuvuuksia moottoritien kunnioitettavissa nopeuksissa.

Madde hurjastelee.

En tiedä kenen keksintö oli lähteä matkaan ilman minkäänlaista karttaa, mutta arvatenhan siitä ei tullut mitään. Ainakaan maassa, jossa keskustojen liikenne on täysin vaistojenvaraista ja opastekyltit ilmoittavat käännöksestä metriä aikaisemmin (tähän väliin haluan kuitenkin korostaa että minä itse ajoin koko matkan, ympäri Espanjan moottori- ja pikkuteitä, parkkeerasin auton useaan otteeseen enkä kolaroinut tai tappanut ketään. Can you belive it?!).

Kartta kuitenkin löytyi Valenciaan päästyämme, mutta en tiedä oliko siitä loppujen lopuksi enemmän hyötyä vai haittaa.. Reissussa opittua: Karttaa ei pidä koskaan, toistan koskaan, antaa naishenkilön haltuun. Ei väliä kuinka monta heitä on tai kuinka he väittävät osaavansa lukea karttaa, sillä he eivät sitä osaa tehdä. Uskokaa pois, niin säästytte paljolta vaivalta.

Veikka ottaa posee

Lauantai-iltana päätimme puolivahingossa panostaa illalliseen. Ravintolassa palvelu oli yli-ilmelää ja mojitot kymmenen euroa. Tunnelma oli kuitenkin loistava! Tarjoilijan kehuttua yhden ravintolan erikoisuuksista, kuumalla pannulla taroiltavia jättikatkarapuja kahdelle, maasta taivaaseen, veljeni oli vakuuttunut ja pakotti minut samaan suohon. FAIL. Kokonaiset, hieman sätkivät ravut tarjoiltiin kyllä hulppean näköisesti isolta kivilevyltä, mutta niitä oli kuusi kappaletta. Kuusi. Kahdelle hengelle. Ja sitä paitsi olin varma, että ne oli vielä elossa. Kun tiedustelin tarjoilijalta, onko ruokani vielä elävää, ja jos on, milloinhan se mahtaa kuolla, hän vakuutteli, kummalisen katseen saattelemana, sätkimisen vain johtuvan kuumuudesta. Hope so. Tulikuumien rapujen kuoriminen oli itsessään jo pieni prosessi, ja kaiken sen kauhun, hien ja tuskan jälkeen lautasellani nökötti kolme katkaravunpyrstöä. 8 euroa kappale. Olin niin nälissäni, että eihän siinä voinut kuin nauraa.

Sunnuntaina suuntasimme katsomaan kaupungin suurinta nähtävyyttää, The City of Art and Sciences. Futuristisen näköinen rakennuskokoonpano, joka ei oikeen sovi ympäristöönsä. Vaikuttava se kuitenkin oli. Samaan syssyyn oli ympätty yksi maailman suurimmista akvaarioista, jonka halusimme tietysti nähdä. Ja näimmekin, läpimärkänä. Kaatosaade pääsi taas ylättämään. Perus.

Taivaan täydeltä mustia pilviä, eikä kukaan osannut odottaa sadetta. Hmm.

"Pienehkö" kylmettymien ei kuitenkaan menoa haitannut! Lapsen innolla porhalsimme katsomaan haita, merileijonia, kummallisia kaloja, ja mitä parhainta, mielettömän siistiä delfiinishowta. Maddes Adventures suosittelee!

Hui, hai!

Loppuun vielä muutama hulvattoman hauska fisu:

Erehdyttäväsi kiinalaisen näköinen (kuvattu vedenalaisesta tunnelista, kalan vatsapuolelta)

Voiko kala näyttää enää enemmän dilleltä?